Viikonloppu Hailuodossa 30.7-1.8.2004
WMK Rapapappojen mopedi matkan Raahesta Hailuotoon, valmistelut sisältivät monenmoista pähkäilyä ja pohtimista.
Asian tiimoilta istuttiin iltaa ja saunottiin lukuisia kertoja.
Olihan suunnitelmissa oleva reissu kohtalaisen pitkä ja ylitettävänä mennen tullen, aava kuohuva meri, maksuttoman autolautan kannella.
Majoituksen suhteen päädyttiin vuokraamaan tarvittavat tilat Oulun yliopistolta, joka omistaa Hailuodon marjaniemessä nk. luotsiaseman kiinteistöt ja vuokraa tiloja myös ulkopuolisille (vinkki).
Perjantaina 30.7 klo 13:00 kokoonnuttiin Raaheen kerhotilalle, jossa suoritettiin viimekäden nimenhuuto. Mopedilla lähtijöitä oli: Timo Runtti (Solifer export vm.71), Heikki Jakkula (Tunturi vm.60), Pentti Hauru (Achilles vm.60), Jukka Mannermaa (solifer speed vm.68), sekä allekirjoittanut Jari Kangas (Crescent 2000 S vm.59).
Raimo Mattila:n selkä oli tavallista huonompana ja hänet komennettiin kollegionaalisesti huoltoautoon (tötterömallin MB) kuljettajaksi. Autoon ”huoltomiehiksi” lähti myös Jukka ja Markku Mattila, eli lähtijöitä mopedilla 5 ja autolla 3 henkilöä.
Kauniin sään vallitessa starttasimme mopojen keulat kohti Hailuotoa, reittiä Raahe, Siikajoki, Lumijoki, Oulunsalo, Hailuoto. Matka-arvio n.110km/suunta. Huoltoauto jäi hankkimaan pakollisia elintarvikkeita, työkaluja sekä varaosia ja lähti viiveellä peräämme.
Laivueena, (jonossa) jyristimme kesäisen kaunista siikajoen tietä muun liikenteen ollessa vähäistä. Ensimetreistä lähtien allekirjoittanut huomasi töpänneensä, kun vaihtoi eturissan isommaksi, muka matka-ajolle sopivammaksi. Crescentti ei kerta kaikkiaan jaksanut ilman peesiapua kulkea. Siikajoella käydyssä keskustelussa päätettiin jatkaa matkaa kunnes huoltoauto meidät tavoittaa.
Lumijoella pysähdyimme Lumibaarin pihalle odottamaan huoltojoukkoja, polttamaan tupakkia ja vilvoittelemaan.
Auton myötä sain Crescenttiini pienemmän eturissan jonka vaihdoin välittömästi baarin pihalla.
Säyseällä huoltoautolla olivat kuulemma yrittäneet ohitusta edellä ajavasta traktorista arviolta 30km!
Matka jatkui suotuisasti Liminkaan, josta tupoksentietä Oulunsaloon. Paikallisessa kaupassa käynti, josta edelleen lauttarantaan.
Lauttamatka otti n. 30 min. Ja kyllä meitä jännitti, turistiautoja täynnä. Lauttoja hinkkaa kyseistä väliä 2kpl. Lautalta lähtiessä Crescenttini keksi sylkäistä kuuman pakoputken keskelle tietä, perässä tulevat autot joutuivat jonossa väistämään sitä, ihmiset nauroivat, meinasi hieman hävettää.
Sormet savuten putki rautsikalla poikittain ritsille ja karmean pörinän kera takaa-ajo muiden kiinni saamiseksi, huoltoautokin oli mennyt menojaan, tottakai.
Hailuodon kaupalla pätsäiltiin, syötiin jäätelöä ja nautittiin kansan suosiosta.
Vihdoin perillä marjaniemessä! Hyvä ystävämme Kastellin Janne oli vastassa ja toivotti meidät tervetulleeksi esitellen majoitustilaamme, jossa sijaitsee myös hänen työpaikkansa (luotsiasema). Väitti mopon pörinän kuuluneen jo puolesta saaresta?
Jaoimme kahden hengen huoneet keskenämme. Jako, joka on vieläkin minulle epäselvä paitsi Mattilan trion osalta, he lyöttäytyivät kaikki kolme samaan huoneeseen.
Majoitus tilat olivat yhteyskeittiöineen, saunoineen, kirjasto-ja olohuoneen parasta A-luokkaa..
Maisemiltaan Marjaniemi hiekkarantoineen sekä kalastaja satamineen on maankuulu.
Perjantain kääntyessä iltaan ja hieman virvokkeita nautittuamme olimme jo niin voipuneita ettemme jaksaneet kovin tutustua paikalliseen asujaimistoon ja kulttuuriin. Pieni zaizinki huoltoautolla toki tehtiin.
Aurinkoisen lauantai-aamun koittaessa, kilvan riensimme kukin tahoillemme, kuka valokuvaamaan ja rannasta nauttimaan, jotkut autoilivat, eräitä kiinnosti ajatusten vaihto alkuperäisväestön kanssa. Se on mielestäni kulttuurin vaihtoa parhaimmillaan. Siellä kirmattiin pitkä-, kuuma päivä, niin Timppa, Heikki, Pena, Jukka, 1:nen, Jari, Raikka, Jukka 2:nen ja Markkukin. Muistaakseni kukaan, kumma kyllä, ei uinut? Tasaisesti kävi ehtoolla mopokerho veljien sanan säilä. Autuas oli uni kun levolle laskettiin.
Vallan meinasi unohtua mainita, kun päivällä Jari Mattila ohi kulkiessaan meille lisää tarvittavaa toi.
Sunnuntain koittaessa pakkasimme leirimme (lue: siivosimme). Lähdimme kotia kohti. Paluumatkasta ei kummempia, kerran eksyttiin kaikki, Hirmuiseen vauhtiin intoutunut Crescenttini (säätösuutin?) Oli työnnettävä huoltoautoon kärryyn koko rakkine.
Toisilla ei ongelmia laisinkaan.
Hyvä reissu, hauska oli kotiin tulla.
Kyllä mopoilu avartaa !