Porokolari pappatunturilla

Kempeleläinen mopomies Arvo Roininen oli suunnitellut toisen pyhiinvaelluksensa Kilpisjärvelle vain kaksi kalaa–pilkkikilpailuun. Arvon tapoihin oikeana mopomiehenä ei kuulu turha huseeraaminen ja kuukausien valmistelu ennen matkan alkua joten tänäkin vuonna päivä alkoi vapunvietolla harrasteajoneuvo kulkueessa Oulussa vapunpäivänä 2008. Sää oli loistava ja lämmin joten muiden mukana Arvo ajoi arvokkaasti ratsunsa vappukulkueessa Raatista automuseolle. Kun osuus ryhmässä ajamisesta oli saatu päätökseen, alkoi uusi haasteellinen matka kohti Kilpisjärveä. Matka ei sitten ollutkaan ihan mikä tahansa roiskaisu paikasta toiseen vaan kohtalaisen poikkeuksellinen ja tapahtumarikas kokemus, joka tuskin ihan hetkessä unohtuu.

Oli poikkeuksellisen lämmin ja kaunis kesäsää moneen vuoteen vapunpäivänä joten olosuhteet mopomatkalle oli mitä parhaat. Matka taittui mukavasti, noin tunnin pätkissä ajellen ja maisemia ihaillen, varsinkin Torniojokilaaksossa, missä on muutakin kuin puita ja sähkölankoja mopomiehen silmää hivelemässä. Matka taittui ja elämä maistui, jos ei niitä kivuliaita tunteita huomioida jotka Tunturin istuin aiheuttaa tiettyyn kohtaan vartaloa.
Yö oli jo laskeutunut ja valo kadonnut ympäriltä. Noin 25km ennen Muoniota oli jo täysi pimeys, olihan kello jo 01.30 joten niin kuuluikin olla. Menopelin valokeila tuon pimeyden keskellä ei ollut ehkä paras mahdollinen mutta eihän se ikäisekseen niin huono ole etteikö sillä eteensä näkisi. Olemme varmaan nykyautojen aikaan vain tottunut huomattavasti suurempaan luximäärään joten se vain täytyy ajaessa ottaa huomioon. Tosin vauhtikin on kohtalaisen vaatimaton. GPS oli aiemmin näyttänyt nopeudeksi 43,5km/t mutta tarkkana täytyi olla siitäkin huolimatta. Se ei sitten kuitenkaan riittänyt. Tien laidasta pomppasi tielle kaksi poroa kuin tyhjästä. Mitään ei ollut tehtävissä vaan mopo osui molempiin poroihin ja mies lensi mopon kaatuessa yli sarvien kädet suorana maahan. Onneksi naamataulu pehmensi laskua, ettei käsiin tullut niin paljon jälkiä. Kun jälkien oli todettu vain kaunistavan kasvoja, oli soitettava poliisille ja kerrottava tapahtuneesta. Poliisi lupasi lähettää partion paikalle mutta koska heidän tulo kestäisi kuitenkin aika pitkään, oli syytä pystyttää teltta ja yrittää nukahtaa sen aikaa. Uni ei kuitenkaan tullut silmään. Olihan tapahtumien kulku edennyt niin ponnekkaasti ettei siinä oikein osannut rauhoittua.
Rajavartiolaitokselta saapui sattumoisin miehiä paikalle, jotka pysähtyivät ojentamaan auttavan kätensä. Mopo nostettiin ajokelvottomana läheisen talousrakennuksen seinustalle joten nyt tapahtui se pahin mitä mies voi pelätä, mopeti piti jättää matkan varrelle. Muonion terveyskeskuksessa mies todettiin harrastuksen luonnetta lukuun ottamatta terveeksi ja avohoitoon.
Nyt oli mopomiehelle hyvät neuvot tarpeen. Keskustassa sattui pysähtymään eräs asuntoauto jonka kuljettajalle esitetty kysymys ”ollaanhan kaikki menossa Kilpisjärvelle?” tuotti tulosta vastauksen ”ollaan menossa” –muodossa. Tästä eteenpäin matka jatkui auton kyydillä kääntöpaikkaan jonne oli matkaa noin 200km, eli Kilpisjärvelle. Perillä kilpailupaikalla kaikki sujui odotusten mukaan eli palkintoja ei saaliin määrästä herunut ja muutenkin oli viihtyisää, kuten ennenkin oli ollut.

Kotimatka tehtiin sitten Kempeleläisen tuttavapariskunnan kyydillä. Mopokin pääsisi samaan kyytiin Muoniosta jos se vain mahtuu matkailutilan ovesta sisään. Niin kävi lopulta onnellisesti että mopo ja kuski pääsivät perille, vaikkakin kyydissä istuen kumpainenkin. Vakuutusyhtiö suhtautui tällaiseen hieman poikkeukselliseen tapahtumaan erittäin yhteistyö-haluisesti ja todella asiallisesti. Kuitenkaan mitään he eivät suostu korvaamaan koska mopossa ei ollut vakuutusta, joka korvaisi porokolarin aiheuttamat vahingot. (Kuinka monella on?) Yhtiö kuitenkin oli pahoillaan tapahtuneesta mutta mikään lain pykälä ei viitannut siihen että tästä voisi minkäänlaista korvausta olla edes vailla. Edes poron omistajalta ei varmaan saa korvausta. Luonnollisesti yhtiön virkailijat kyselivät myös, oliko alkoholilla osuutta asiaan? Olihan sentään vapunpäivän jälkeinen yö. Ehkä kuitenkin varsin moni osaa olettaa että tuskin kukaan viitsii lähteä pappamopolla 600km:n pituiselle taipaleelle humalassa tai krapulassa. Vieläpä yötä vasten. Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan.

Porot eivät ole villieläimiä kuten esim. hirvet, vaan jokaisen poron omistaa joku. Missä siis maksaja vahingolle? Onneksi mopoon jäi vähän verta ja karvoja joten DNA-näytteen valmistuttua vapiskoon ne kaksi poroa ja niiden omistaja. Perästä kuuluu per***.

Katso myös tapahtumakuvat